Suhteeni netissä olemiseen on outo. Kasvoin aikana, jolloin polkupyörät täyttivät nurmikot ja ulkonaliikkumiskiellot merkittiin katuvaloilla. Yksi puhelin oli käytävällä. Vanha Macintosh-tietokone asui varastokaapissa, jonka isäni muutti toimistoksi. Kumpikaan ei kiinnostanut minua paljoa. Halusin maailmalta kepposia. Kun pääsimme verkkoon, se oli ryhmätoimintaa. Meitä istuu joukko tietokoneen ääressä. (Pojat löytävät kepposia mistä tahansa) Sitten AIM Messenger, jutellen koulukavereiden kanssa koulun jälkeen. "Ryhmäkeskustelun" uutuus. MySpace. Facebook. Ja juuri niin internet saapui. Kiskot, jotka on rakennettu yhdistämään ihmiskuntaa. Samaan aikaan elämäni muuttui. Otin kameran käteeni ja aloin hitaasti osallistua tähän internetiin. Blogspot. Tumblr. Instagram. ...